Leiri oli koko talliporukan mielessä ja valmennuksia odoteltiin kuin kuuta nousevaa. Sain kopin lainalle isolta kiholta, T:n kelpas matkustella luxuskopilla tunnin ajomatkan yksisteen. Tallikamut tuli toisella kopilla.

Päästiin perille vasta iltasella ja ensimmäiselle tunnille mienas jopa tulla himpun verran kiire. T oli nukkunut onneksi koko matkan kopissa BOT:t jaloissa, joten virtaa piisas heti alusta lähtien. Valmentajana meillä oli samainen Noora Latvala jo vuosi sitten. Tykattiin silloin hänen tavastaan opettaa ja kannustaa.

Yhtälailla kuin viimeksi, ensimmäisen 20minuutin jälkeen, Oltiin koko kolmen ratsukon ryhmä ihan hukassa, mitä Noora meiltä haluaa ja mikä tämän homman nimi on... Viime vuonna opiskeltiin eteen- alas työskentelyä ja sitä, että vaikka hevonen kulkee matalassa muodossa, sen pitää kulkea koko kropan läpi rehellisesti, olla sisältä tyhjä ja tempon tulee olla riittävä. Tärkeintä on että hevonen kulkee OMALLA moottorilla. Nyt harjoittelu aloitettiin sillä että ulko-ohja otettiin kunnolla tuntumalle ja sisäohja päästettiin kokonaan pois. T oli koko ajan ulkoasetuksessa joka tuntui minusta aivan hullulta. Kulmiin ja ympyröille en myöskään pelkillä pohkeilla sitä saanut asettumaan sisälle vaan asetus jäi koko ajan ulos. SIsäohjaan ei saanut koskea. Lisäksi oikeaan kierrokseen Noora kehoitti minua viemään vasenta olkapäätä taaksepäin, koska olin niin vino (?) siihen kierrokseen, ettei ulko-ohjani pysynyt riittävästi tuella. Hänen mielestään käänsin liikaa yläkroppaani menosuuntaan.

Tämä poikkeaa ajatusmaailmastani aika paljon, koska pilatestunneilla olen saanut palautetta nimenomaan

niin että ratsastajan tulee kääntyä yläkropallaan meno suuntaan. Lisäksi hevonen oli mielestäni hyvin ulko-ohjalla koko ajan

No joka tapauksessa, kaikesta uudesta opista, sain kuin sainkin T:n kulkemaan oikein nätisti ja herkällä tuntumalla. Eikä pohjeapuja tarvinnut kuin ajatella kun Hän oli jo menossa ja tekemässä. 

harjoitusravissa sain vinkkejä vetää napaa selkärankaan ja ajattelemaan reidet, peppu ja polvet ihan rennoiksi. Nilkkaa ja polvia tuli kääntää hieman ulospäin, että sain jalan riittävän rennoksi ja pitkäksi. loppuvaiheessa alkoi tuntua jo pätkittäin oikein kivalle.

 

lauantain tunti oli vasta illalla ja oltiin tyttöjen kanssa saatu purettua ajatuksiamme eiliseltä. Kukaan ei oikein ollut tyytyväinen ja kaikkien asenne jo tunnille mentäessä oli hieman negatiivinen. Päätin kuitenkin mennä positiivisella asenteella ja ottaa kaiken annetun opin vastaan vaikka tuntuisi kuinka hullulta omasta mielestä. 

tunti aloitettiin samalla ajatuksella kuin edellisenä päivänä. T liikkui jo alkuun paljon paremmin ja valmentajan kääntäessä katseen pois, tein vähän omia sovelluksia, että sain t:n paremmin kuulolle. Auttoi... ja kehuja tuli kuinka hyvin olemme sisäistäneet edellisen päivän asiat. (Buahahaa)

tehtiin kolmikaarisella siirtymisiä käynti-ravi-käynti ja niissä tuli huolehtia että ulko-ohjan tuntuma todella säilyy ja sisäohja on AINA tyhjä. Vaikeaakin meinas ajoittain olla, mutta loppuun ihan ok. Lopuksi otettiin ravi-laukka-ravi siirtymisiä ja pääty-ympyrällä laukkaa. T pyöritti oikein hyvin laukan, kun vain muistin pitää jalan kevyesti kylkeä vasten ja rentona, jännittämättä reisiä.

Kaiken kaikkiaan viikonlopun valmennukset tuli ihan tarpeeseen. ymmärrän että T:n vinouden takia minun tulee ratsastaa se oikeassa kierroksessa alkuun täysin ilman sisäohjaa, että saan sen rehellisesti ulko-ohjalle. Toisessa kierroksessa se tulee ulko-ohjalle huomaatavasti helpommin. Ymmärrän myös jalan rentouden merkityksen, mutta paljon tästä valmennuksesta tuli myös sellaisia asioita, joita en ihan allekirjoita. Etukeno oli niin huomattava, mihin valmentaja yritti  pakottaa, ettei koskaan ratsastuspilatestunninkaan jälkeen ole siltä tuntunut. Tai että jalka ollisi pitänyt olla niin lyhyellä jalustimen pituudella, että polvet tulee satulan yli ja niin takana että jalat hakkaa melkein takapolviin. Tästä asennosta tuli mieleen enempi mäkihyppääjä, kuin kouluratsastaja.