Saatiin taas yksilöllistä treeniä kun tallin porukasta pääsi vain kaksi valmennukseen ja helle oli melkoinen.

Jatkettiin siis siitä mihin viimeksi jäätiin. Mun istunnassa keskityttiin nyt lonkan seutuun. Isosti lonkat auki ja polvi irti satulasta. Jalka pitkänä alas ja varpaat eteenpäin. Niin helpolta kuin se kuulostaakin, niin olin taas auttamatta hukassa ja varsinkin oikeaan kierrokseen. Vasempaan sain jutun päästä heti kiinni. Tehtiin paljon alkuun siirtymisiä käynti-ravi-käynti ympyrällä. Lonkka pysyi nyt hyvin rentona (vasempaan kierrokseen) ja tuntui että oikea puolikin oli hallinnassa, enkä puristanut. Sain painoa tuotua sisälle ja käytettyä nopeaa pohjetta edessä, johoon T reagoi hyvin. Ympyrän avoimella sivulla, tehtiin voltti ympyrän keskelle ja heti perään toinen voltti ympyrän ulkopuolelle vastakkaiseen suuntaan. Heti kun suunta vaihtui, jäin puristamaan sisäreidellä ja tunsin kuinka valuin uloa. Järkyttävää.....

Saatiin T:n kanssa huilata aina suunnan vaihdon jälkeen, kun tallikaveri  meni välissä. Oikeassa kierroksessa sain olla koko ajan pakottamassa jalkaani rennoksi. Tuntui kuin jossain syvällä olisi joku lukko.... Ehkä jokin lihasjumi tai ihan jokin nikamavika. Kun oikein keskityin ja ajattelin, lonkan auki, jalan pitkäksi, polven irti, varpaat eteen, sain hyviä pätkiä onnistuneeksi, mutta jouduin tehdä hirmu työmaan tän asian kanssa ja kun palikat oli kohdillaan, en ollut enää lainkaan varma, oliko asento helppo. Toki onhan kyse siitäkin, että on pitkään ratsastanut tämän ongelman kanssa ja vanhoita vioista on vaikeaa päästä eroon, mutta ei varmaan huonoa tekisi, jos kävin jollain ratsastajiin perentyneellä jäsenkorjaajalla.

Toisessa tehtävässä, vasempaan kierrokseen, tehtiin käynnistä laukannostoja. Laukat oli alkuun melko "löysiä". T oli ihan vetelän oloinen... Jouduin sitä vähän herätellä raipan kanssa ja näpäyttään noston aikana. Se taas aiheutti pakan leviämisen ja muistutettiin lähinnä pakoon juoksevaa hirveä... Parin muistutuksen jälkeen kuitenkin T sai potkua sen verran, että nostot rupes terävöitymään. Harjoiteltiin laukasta suoraan käyntiin siirtymisiä. Nostot oli hyvin paketissa, T pysyi kauniin pyöreänä, mutta valui välillä tähän kierrokseen turhan alas. Käyntiin siirtymisiä sai ruveta valmistelemaan puoli kierrosta ennen antamalla puoliåpidätteet ulkoa ja siirtymisessä tuli ajatella vatsalihakset ihan tiukaksi ja keuhkot täyteen ilmaa. Samalla Essi kehoitti ajatella lonkankoukistajia hieman tiukemmalle, mutta vain ihan siirtymisen ajaksi. Tällöin hevonen saa sen tunteen etti pääse vaan enää eteen. Ensimmäiset siitymiset meni ravin kautta. Kerran T siirtyi kauniisti laukasta käyntiin pitäen itsensä paketissa, muut oli vähän sinne päin. Mutta se tunne kun se onnistui edes sen kerran!! Huh... Eipä olisi Essikään uskonut mihin tuo mummo pystyy.!

Oikeaan kierrokseen ei sitten kertaakaan onnistunut niin hyvin ja väitän että suurin syy on tuo mun oma lonkka. Tässäkin sain mielestäni hyvin psyykattua lonkan ja jalat sellaiseksi, kuin niiden kuuluisi olla, mutta siirtymiset meni kyllä pitkiksi. Kyllä ne rupes lyhenemään, mutta lopetettiin sellaiseen ok suoritukseen. T rupes jo aikalailla väsymäänkin.

Lopuverkattiin itsenäisesti kentällä molempiin suuntiin. Kevyessä ravissakin huomasin ongelman oikean puolen lonkan kanssa, mutta siinä sain kojattua lonkan virheasentoa huomattavasti helmpommin... Kyl tää täst..