T:n flikkakaveri Geeza

 

maanantaina vuokraaja2 kävi taas touhuilemassa T:n kanssa. Itse jouduin viettää päivän neljän seinän sisällä työmaalla, mutta jo tiistaina sain sitten viettää vaihtoehtoisesti koko päivän tallilla. Vein hevosen virallisen omistajan hoitoon päiväksi ja itse aloitin vapaapäiväni hevosen tuoksuja haistellen. Oli ihanan aurinkoinen päivä ja T:kin ilmeisesti aavistelee että kevät on tulossa, sillä karvaa lähtee ihan kiitettävästi. Tiistaina käytiin jumppaamassa maneesissa noin 45min keskiviikon valmennusta varten. 

Keskiviikkona oli taas valmennus. Tällä kertaa meitä oli kaksi ratsukkoa. Alotettiin tunti ihan perus ravityöskentelyllä ja tarkoituksena oli saada hevoset kulkemaan mahdollisimman pyöreänä, rennolla niskalla, reippaasti eteen. Kulmissa mun tuli huolehtia hyvät pidätteet ennen kulmaa ja tarvittaessa tuli ulkokädellä hieman avustaa nostattavasti, jos T lähti painumaan liian alas. T oli oikein reipas ja sain jopa hieman himmailla sen menoa. Tunnin päätehtävänä oli laukat. Aloitettiin oikeassa kierroksessa. Laukka nostettiin L:ssä, S:ssä laukkaympyrä ja laukkaa aina kulman, kunnes C:ssä raviin. Nostoissa piti huolehtia, etten itse mee liikaa liikkeen eteen vaan pysyn takana ja annan T:n nostaa. Huomasin lisäksi, että ajoittain päästän kädet suoraksi nostossa ja T pääsee levahtamaan kokonaan pois paketista. Kuitenkin muutama tosi onnistunut nosto tähän suuntaan. Tehtävään lisättiin sen verran, että laukkaa jatkettiin aina M:ään ja sieltä lävistäjälle ja ennen E:tä raviin. Meidän lävistäjät oli kaikki ihan vaan sinne päin räpiköintiä. T jännitti niin paljon kun piti laukata suoraa kohti seinää, eikä sen työskentelyä helpottanut se, että mä puristaa polvilla ja reisillä ja pidän kaikkea muuta kuin hyvän tuen suuhun. Tultiin myös hieman lyhennettynä lävistäjää M:stä S:ään. Ehkä ihan hieman paremmin onnistui, mutta aika kaukana mistään kauniista esityksestä.

Vasempaan kierrokseen sama harjoitus ei onnistunut meillä lainkaan. T puski mun vasenta pohjetta vasten koko ajan. En saanut pidettyä kunnollista ulko-ohjan tukea, asetus oli ihan miten sattuu, mua hermostutti, mikä taas vaikutti hevosen = peli menetetty. Laukattiin vasempaan kierrokseen ainoastaan pääty-ympyrällä. Mun oma kroppa ei totellut lainkaan. En saanut käännettyä kroppaani meno suuntaan, vasen kyynärpää eli ihan omaa elämää ja jalka nousi ja puristi hevosta vaikka kuinka yritin komentaa sen alas. Essin kommentit oli vaan että rentoudu. En osannut. V-käyrä taas itseäni kohtaan oli niin korkealla. Jouduin hetkeksi jäähylle kävelemään pitkin ohjin...

No joo, kun enimmät savut oli taas höyrytty ulos ja sain "aivan sama"-moodin päälle, pidennettiin jalustimia reiällä. Tämä helpotti mun pohkeen käyttöä jonkin verran. Nostan kantapäätä useasti kun annan pohkeen. Mun tulikin ajatella niin, että painan ukkovarpaan tyveä hevosta kohti napakasti. Samalla mun kantapää pysyy alhaalla ja pohje tulee annettua pohkeen pehmeimmällä osalla, ei kantapäällä. Ulko-ohjaa ei saanut päästää yhtään löysäksi ja kropan tuli kääntyä lantiosta menosuuntaan. Kaikki muut sain kyllä ihan ok onnistumaan, mutta toivottomalta tuntui saada kroppaa hommaan mukaan. Samainen ongelmahan mulla oli viime syksynä, mutta oikeaan kierrokseen. Jäsenkorjaajani on saanut palikat oikealle paikalle sen suhteen, mutta vasen puoli ei meinaa olla nyt yhteistyössä. Toki masennuin taas koko hommasta niin paljon (ja ihan turhaan), että kun pääsen asiaa rauhassa itsenäisesti taas kokeilemaan, niin pystyn hahmottamaan mistä ongelma johtuu. Todennäköisesti vain ja ainoastaan pääkopasta. 

Olihan siis taas valmennus, masentava... Eniten harmittelin sitä miten paljon ollaan menty alaspäin viime syksystä. Jos ei mitään pitkiä treenitaukoa olisi tullut, olisi tällaiset tehtävät ollut tosi kivoja. Nyt saan taas tuhrata aikaa siihen kuinka mun kropan tulisi toimia... Plääh... Alusta siis saa taas aloittaa,  mutta onneksi suunta on vain ylöspäin. Ilman ihanaa valmentajaa tästä ei kyllä tulisi mitään, joten sinnikkäästi vain uutta valmennusta putkeen ja asenne uusille urille. 

 

Torstaina mentiin kevyesti ilman satulaa maneesissa. Sama vasemman kierroksen ongelma jatkui, mutta en antanut sen häiritä. Jäin miettisin että olisiko sillä suussa jotain, kun vuoteen ei ole sinne nyt katsottu.. Toki mietin samalla että voihan tamma olla nyr vähän jumissakin, kun treenit on lähtenyt niin hyvin käyntiin. Lisäksi T on saanut joka kevät manteliöljyt takapolviin, joten olisikohan aika kävästä klinikalla.....

Vuokraaja1 meni perjantaina kevyesti, moittien myös vasenta kierrosta... Jes! Tää helpotti mua kovasti. Ehkä siinä hevosessa on tosiaan jotain feelua (tää ei silti tee musta yhtään suorempaa tai parempaa ratsastajaa). 

Lauantaina edelleen T pääsi työskentelemään maneesiin. Hieman pidemmässä muodossa eikä lainkaan niin rankasti. Kaverin tyttö kun kävi kokeilemassa...

Sunnuntaina tehtiin kahden tunnin kävelylenkki maastossa.. Joka paikassa vesi virtasi ja oli niin keväinen ilma. Vaikka tuuli oli melkoinen, niin silti oli lämmin. Maastolenkeillä T saa mut aina hymyilemään. Vanha tamma ja aina yhtä säpsy.... Milloin se postilaatikko pelottaa tai heiluvat pressut, virtaavasta vedestä puhumattakaan.. 

 

voiko joku kertoo miks nää kuvat menee näin vaakaan, einkä saa nittä  pystyyn!! Ärsyttää!!!