Olin koko edellisen viikon reissussa perheen kanssa, joten heppailut siirtyi vuokraajalle koko viikoksi. Oli ihanaa olla vaan koko viikko miettimättä yhtään hevosia ja ratsastusta ja maanantaina olikin kiva palata taas hevosen selkään miettimään miten minkäkin palikan pitäisi oikeasti olla.

Maanantaina (27.7) T oli kuin rautakanki. Tuntui, että roikkui vasemmassa ohjassa kiinni kaiken aikaa ja punki vasen lapa edellä kulmiin ja jättäessäni vasemmassa kierroksessa sisäohjan tyhjäksi, lähti T puskemaan kaahottaen lapa edellä eteenpäin. Puolipidätteet tuntui olevan vanhalle tammalle ihan uusi juttu ja tuntui kuin pohkeita ei olisi tuntenut lainkaan silloin kuin olisi pitänyt. Toki pohjetta kuunteli eteenpäin vievänä apuna, jolloin ampui täysillä eteenpäin, mutta väistättävänä tai taivuttavana apuna pohkeista ei ollut mitään hyötyä. Olipa mukava palata takaisin satulaan. PÖH! Treenin loppupuolella kuitenkin T sai jonkunlaisen herätyksen ja rupesi kuuntelemaan hieman paremmin, irroittamatta kuitenkaan purukalustoa vasemmasta ohjasta. Päätin kuitenkin lopettaa kun vielä oli jollainlailla hermot kasassa. Tällä pohjalla siis Essin valmennukseen...

Essin valmennus

Päätin edellisen päivän purukisan jälkeen vaihtaa kuolainta ja asensin suitsiin kiinni kuparirollerin. Tää kuolain on ollut mun ihan suosikki, mutta kun T on ollut pitkään niin hyvä joko perusnivelellä tai kolmipalalla, olin kerrassaan unohtanut koko kuolaimen. Alkuverkkojen jälkeen jo totesin, että taas tämä ihana kuolain pelasti meidän valmennuksen, nimittäin T tuntui heti erilaiselta kuin pitkiin aikoihin!! Alkuverkkojen jälkeen tehtiin työskentelyä kolmikaarisella siirtymisiä ja laukkoja lyhyeltä sivulta keskiympyrälle ja taas lyhyen sivun keskelle. T tuntui molempiin suuntiin oikein hyvältä. Ennen ratatreenin harjoittelua otettiin vielä siirtymisiä ja ravin tempon lisäyksiä.
 

Harjoiteltiin nuorten hevosten kenttäratsastusohjelmaa hieman sovelletusti, koska rataanhan tarvitsisi pitkän kentän ja meidän tallilla on ainoastaan lyhyt kenttä. Alkuun radalle tullessani tuntui kuin olisin jäänyt ravissa jostain puristamaan ehkä tai sitten edellisen päivän pohkeista T oli saanut tarpeekseen, eikä tänään tajunnut radalla, että pohje tarkoittaa ETEEN... No joka tapauksessa, meidän raviosuus sujui ihan ok. Siirtymiset käyntiin oli sujuvia ja liikkeellelähdöt kauniita. Laukoissa huolehdin että laukka pyöri (vaikka se vähän hurjan kovalta tuntuikin). Hyvin sain ratsastettua pitkän sivun alusta loppuun sekä lävistäjän alusta loppuun. Toki kulmiin ratsastukset ei ollu niin hyviä laukassa, mutta tyytyväinen olin kaikin puolin. Pituushalkaisijalle tultiin hieman vinossa ja pysähdykset ei ollu ihan kuin oppikirjasta, mutta ensimmäiseksi ratatreeniksi meillä yhdessä, oon äären tyytyväinen.

Lopuksi vähän jumppaa eteen-alas ravissa ja T oli niin mukana!!! Nenä viistäen maata, selkä niin pyöreänä, etten tahtonut mukana pysyä!! WAU!