Tallin omistajan kaveri, ammatiltaan ratsastuksen ohjaaja, piti meille tunnin ihan ekstempore.

Tunti aloitettiin saamalla hepat herkiksi pohkeelle ja reagoimaan pohkeesta ETEEN. valmentaja huomautti heti omasta etukenostani ja käski ajatella, että navasta vedettäisiin lanka lapaluiden läpi. Napa tiukkana ja koko kroppaa hieman taaksepäin lantiosta saakka. Peilin ohi mennessäni, olin tyytyväinen omaan asentooni. Nyt näytin jo enemmän siltä kuin kuuluukin, ja tuntia oli takan vasta viisi minuuttia. Lisäksi minun tuli ajatella hartiat niin rennoiksi, että voin välillä ratsastuksen aikana pyöräyttää niitä taaksepäin ja jatkaa matkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tätä harjoitusta voi harjoitella kotonakin ihan jumppapallon päällä. Istutaan niin kuin hevosen selässä ohjat kädessä. Pompitaan hieman pallon päällä ja välillä muutama taputus pään päälle ja palauttaa taas kädet ratsastusasentoon. Navan tulisi pysyä tiukkana ja alakropan rentona, hartioista puhumattakaan.

T Oli terävän oloinen (saattoi johtua kannuksista, joita emme ole pitkiin aikoihin käyttäneet). Paljon siirtymisiä käynti-ravi-käynti jossa piti huolehtia, että sisäohja on tyhjä ja ulko-ohjalla on riittävä tuki. Siirtymiset meni ihan hyvin kun vain muistin olla vetämättä sisäohjasta. Jalan paikka oli tämän valmentajan mielestä lähellä kainaloa ja jalkaa pitikin ajatella mahdollisimman pitkäksi ja eteenpäin, niin että pohkeen pehmein kohta on kiinni hevosessa hellästä ja polvi auki. 

Jalkani tahtoi nousta kaiken aikaa, joten nappasin jalustimet pois. Ravissa en antanut selvästikään T:n liikkua riittävästi, koska tuli painavaksi edestä ja epäpuhtaaksi takaa. Kai itse pelkäsin putoavani selästä. Kuitenkin, kun valmentajan kehoituksesta annoin T:n liikkua reippaammin, huomasin että rentouttamalla ne reidet ja pakarat sekä ajattelemalla lankaa kulkemassa navasta lapaluiden väliin, sain hetkittäisiä onnistumisen fiiliksiä. Hevosen selässä tosiaan saa pomppia. Siellä ei tarvitse istua, niin kuin ratsastuskouluissa aikoinaan opetettiin, liimattuna satulaan vaan riittävä keskivartalon tuki ja saa pomppia mutta pomppimisella tarkoitetaan hevosen kanssa yhdessä pomppimista. Liikkeen mukan, ei vastaan jännittyneenä. Hevonen joka kulkee rehellisesti selän läpi, ei voi olla ravissa yhtään pompottamatta. Jos näin tapahtuu on hevonen yleensä vääsrin ratsastettu, vain edestä linkkuun, ilman että takajalat tekevät töitä kunnolla. Hevosissa toki on eroja ravin pompottavuuden suhteen, mutta harvan hevosen selässä saa vaan istua.

Laukka harjoituksessa nostimme laukan pitkän sivun puolesta välistä ja laukkasimme pääty-ympyrän sekä takakisn toisen pitkän sivun puoleen väliin. Harjoitus tuntui alkuun hieman haastavasta koska emme ole T:n kanssa paljon laukannet suoria teitä. Tuntuu lämpöiselle vanhalle tammalle ylitsepääsemättömältä ja kun selässä kiikkuu vasta muutaman vuoden ratsastanut akka, niin ajattelin ettei harjoitus voi onnistua. Pään sisäisistä valituksistani huolimatta päätin kokeilla ja laukat pyöri oikein mallikkaasti. Turhan kovaa ja liian alas painunut luotiviiva, mutta pyöri kuitenkin. Itse pitää kiinnittää enemmän huomiota siihen että istun satulaan ja annan jalan valua alas. Lisäksi pitäisi huolehtia, että sisäohja on rehellisesti tyhjä eikä antaa T:n valua liian alas... Vaikeaa on!! Siirtymisissä tulee olla niin tarkka, ettei yhtään käy sisäohjaan kiinni, muuten paketti ei pysy kasassa.

Loppukevennyksissä T haki hienosti eteen-alas ja huomasi tammasta, että oli tehnyt hienosti ja oikein töitä. Huolen aiheena vain tahtoo olla että T:n pää on koko ajan ratsastettaessa hieman vasemmalle vinossa. Vaikka kuinka ajattelin ne hartiat rennoiksi ja etten kisko ja muuta, niin silti. Jos esimerkiksi asetan vastaavasti oikealle, lähtee peräosa työtymään vasemmalle. Viime kesänä todettu kinnerpattiko se taas meinaa vaivailla vai mikä. Toivottavasti tämä ei tuu tavaksi..