Essi on muutaman kerran käynyt meidän tallin porukkaa koutsaamassa. Ihana nuori nainen joka on kannustava ja kaikkien heikkoudet ja vahvuudet huomioon ottava opettaja. Kerran oon istuttanut Essin T:n selkään ja sain siitä oikein kivaa palautetta. Lisäksi näen asian niin, että jokaisen valmentajan olisi hyvä käydä hevosen selässä jota opettaa säännöllisesti. Näin opettaja pystyy maasta käsin opettamaan sellaisia asioita, joita henkilö joka ei oo käyny selässä ei pysty. Jokaisella hevosella on kuitenkin omat heikkoudet ja vinoudet, joita korjataan hevosen mukaan. Esimerkiksi Essi pystyy minulle maasta käsin kertomaan miten hän jokun asian korjasi ja kuinka minun asiasta tulisi huolehtia. 

Tunti aloitettiin itsenäisesti kevyellä ravilla. Alussa jo asetettiin hevosta ulos pitkillä sivuilla ja sisälle lyhyillä sivuilla ja pääty-ympyröillä. Vasemmassa kierroksessa minun piti antaa enemmän tilaa ulkoasetukseen sisältä. Tahdoin jäädä passiiviseksi siäkädellä, eikä T päässyt asettumaan riittävästi ulos. Samalla tuli huolehtia ettei perä lähde valumaan sisälle päin vaan sisäpuolen pohkeella tuli pitää heppa suorana. Essiltä tuli kommenttia alkuun että T näytti paremmalta jo alkuverkkaan kuin viimeksi. Satulan vaihto vanhasta liian suorasta cliff barnsbystä passier patroniin on tehnyt hyvää. Selkäkivut ja sieltä jalkoihin heijastuva epäpuhtaus jäi sille tielle. 

Alkuverkan jälkeen hepat sai hetken kävellä ennen kuin rupesimme tekemään ihan perusratsastusta (toivomamme mukaan). Ratsastettiin suoraa uraa pitkin harjoitusravissa ja tässä tuli ajatella jalat ihan rennoiksi ja pitkiksi ja pomppia ravin mukana. Siirtymisiä käyntiin muutaman pienen puolipidätteen jälkeen, pelkästään vatsalihaksilla ja lantion pidättämisellä. Tyyne reagoi hienosti ja saimme monta hienoa siirtymistä. Ravista siirtymisen jälkeen tuli huomioida, että hevosen käynti pysyi yhtä tahdikkaana kuin ennen ravia. Tätät harjoitusta tehtiin monen monta kertaa molempiin suuntiin. 

Seuraavassa tehtävässä nostettiin ensiksi ravista laukka lyhyen sivun puolessa välissä. Laukattiin pitkän sivun puoleen väliin ja tehtiin n.15m voltti josta jatkettiin laukalla toisen pitkän sivun puoleen väliin ja siirtyminen tahdikkaaseen raviin. Laukka oikeaan kierrokseen tuntui kamalalta ja tuskastuin kun 15m voltit venyi lähes 30m volttiin. Laukka oli mielestäni kamalan tuntuista ja aivan kaahottavaa. Jarruja ei tuntunut olevan lainkaan. T reagoi turhautumiseeni heti ja tarjosi hidastamisen sijasta aina vain kamalampaa laukkaa ja kaahottavampaa menoa kera ristilaukan voltilla.... Sainko ehkä kerran onnistumaan jollain lailla oikeaan kierrokseen koko tehtävän. En tiedä missä vika oli... Essi sanoi monta kertaa että istu rauhassa ja hengitä, anna jalan valua äläkäroiku sisäohjassa. Ehkäpä se on vaan myönnettävä että vika oli minussa, hah... Vaikeetahan se toki on. Tällä mun luonteella loppu tunti oli suorastaan kidutusta. Vasempaan kierrokseen toki laukat pyöri alusta lähtien paremmin ja kun vaan annoin T:n laukata vähän reippaammin sain oikeinkin onnistuneen pätkän. Hieman jouduin toki tammaa kiusaamaan kun Hän ei olisi tahtonut laukata viimeistä kulmaa ollenkaan vaan lähti punkemaan pohjetta vasten ja kulmassa kääntyminen tuli noin 3 metriä oijoten...

Jonkin verran T hivuttaa ja viimeisen kengityksen jälkeen on ilmestynyt takakavioiden sisäpuolelle jälkiä. T:llä on hokit takana kesät,talvet ja viimeisessä kengityksessä jalkoihin laittiin kuudella hokilla olevat kultakengät. Nämä keskimmäiset hokit hilppii niin lähelle ruununrajaa että päätin tälle tunnille laittaa suojabootsit takasiin. Liekö ne hieman häirinnyt mummon laukkaa, kun tuntui niin vaikealta meno. Ens kengitykseen muutetaan takakavioihin taas neljän hokin kengät. Eipä voi niitäkään sitten moittia. 

Loppuraveissa haettiin eteen alas pitkään muotoon ja se on t:lle miellyttävä tapa liikkua. 

Kaikin puolin oon ihan tyytyväinen tuntiin, mutta ,anasin itseäni kun olen näin kriittinen. Jokaisen valmennuksen jälkeen mulla on jollain lailla paska fiilis. Toki ei niin huono etteikö olisi jo kova kiire uudelleen ratsastamaan ja valmentautumaan. Seuraava ratsastuskerta valmennuksen jälkeen taas yleensä on todella hyvä, kun olen saanut sulatella asioita. Kummallista vaan ja jopa ärsyttää oma itseni ja asenteeni.... Koskahan nää valmentajat päättää ettei halua mua opastaa ja neuvoa kun valitan aina....